Fil. 3:15
Näin meille kertoo vanha suomalainen sananparsi. Jumalan lapselle sen tulisi olla itsestäänselvyys. Minkään seikan ei tulisi olla jarruttamassa eteenpäin käymisen kulkua – kilvoittelussa.
Paavali kirjoitti Filippiläisille: “Yhden minä teen. Unhottaen sen mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 3:13).
Tässä on se mieli ja halu, jonka Pyhä Henki on meidän henkeemme asettanut ja jonka Hän haluaa myös valloittavan meidän sielumme eli meidän tahto- ja tunnemaailmaamme. Älkäämme päästäkö mitään muita vaikutteita estämään tämän Jumalan tahdon mukaisen ajattelun ja asenteen toteutumista.
Ajalliset puitteet saattavat kovinkin olla raskaat ja ahdistavat – sitä ne olivat myös Paavalilla, mutta ne eivät estäneet häntä hengessään katselemasta asioita niin, että ne valtasivat koko sisäisen elämän.
Siksi hän julistikin yli ymmärryksen käyvää sanomaa, jonka ydin on: “Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa” (2. Kor. 2:14). Sinut, rakas lähimmäiseni, on tarkoitettu kokemaan tätä samaa, mitä veljemme Paavali koki.
Rukous
Herra, anna minun mieleeni tänään tämä sama tahto, joka Paavalilla oli ja jolla hän kehotti Filipin uskovia käymään rohkealla mielellä eteenpäin.